torstai 30. lokakuuta 2014

LEIVOKSISTA PARHAIN

Lauantai päivän kunniaksi päätin kokeilla Aleksanterin leivoksia pitkästä aikaa. Leivokset ovat mun lemppareita ja parhaat Aleksanterit saa Turun torilta Tuomisen kotileipomon kojusta. Ah nam.
Idea leivosten tekoon syntyi koko suomi leipoo ohjelmasta. Siinä teknisenä tehtävänä oli leipoa kyseisiä leivoksia ja niitä katsellessa kuola lähes valui suusta. Olen kokeillut muutaman kerran ennenkin leipoa näitä, mutta yhtä hyviä kuin Tuomisen kotileipomon Aleksanterit, en ole saanut aikaan. Tämän reseptin taikina maistui todella hyvältä jo uunista tullessaan, joten melko malttamattomana odottelin leivosten valmistumista :D

Muutaman ainesosan jouduin vaihtamaan, joka saattaa vaikuttaa makuun. Omenamarmeladia ei löytynyt lähi koosta, joten käytin omenasosetta. Tämä vaikeutti kuorruteen levittämistä ainakin, mausta en osaa sanoa. Kuorrutteeseen käytin vettä, sitruunamehua sekä tomusokeria, kun alkuperäisessä ohjeessa tulisi käyttää sokeri pomadaa. Mutta mua ei haittaa, tomusokerikuorrute on myös herkkua! :P

Leivokset maistuivat juurikin niin hyvälle kuin näyttivät. Vihdoin onnistuin näiden teossa, jipii! Suosittelen kokeilemaan. Raaka-aineet ovat niin perusjuttuja, että hintaakaan pellilliselle leivoksia ei juurikaan tule. Aikaa niihin menee noin tunnista kahteen, sillä taikinan pitää seistä hetken jääkaapissa, ennenkuin se kaulitaan pellille ja hillon levityksen jälkeen se menee taas hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Mutta itse tekemiseen ei mene kauaa.

Onkos siellä ruudun takana muita Aleksanterin ystäviä? Tai mikäs on teidän lemppari leivos/leipomus? Laittakaa ihmeessä ideoita tulemaan, niin pääsen taas testailemaan uusia juttuja :)

Alkuperäinen resepti:

Santataikina:

200 g voita
100 g sirosokeria
1 kpl ( 50 g) kananmuna
½ tl leivinjauhetta
300 g vehnäjauhoja
omenamarmeladia
sokeripomadaa
punaista karamelliväriä
Sekoita voi ja sokeri. Lisää kananmuna. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna kovettua hetki kylmässä. Kaulaa santataikina 3,5mm:iin ja laita pellille. Tee muutama reikä taikinalevyyn. Paista levyt 180 asteessa noin 10 min. Leikkaa puoliksi kuumana. Anna jäähtyä.
Levitä santataikinalevylle omenamarmeladia. Laita toinen santataikinalevy tämän päälle siten, että peltiä vasten ollut puoli tulee ylöspäin. Levitä päälle hyvin ohut ja tasainen kerros marmeladia. Laita hetkeksi jääkaappiin. Lämmitä pomada noin 45 asteeseen ja värjää vaaleanpunaiseksi, lisää tarvittaessa hieman vettä. Kaada levylle ja levitä tasaiseksi. Anna pomadan kovettua ennen leikkaamista.

-Henna

lauantai 25. lokakuuta 2014

KUIVALLE NASSULLE KYYTIÄ!

Heipparallaa! Ajattelin esitellä teille muutaman rasvan, jotka hommasin itselleni joku aika sitten ja tykästyin hurjasti! Mulla on joka talvi ongelmia kuivan ihon kanssa ja naamaa kiristää ja kirvelee, mutta on kuitenkin rasvottuvainen ja hikoilevainen. Silmänympärykset tuntuu ihan kuin ne olis tulessa, kun yritän rasvata niitä.
Samoin kädet kuivuu korpuiksi ja kynsinauhat menee aivan rikki. 

Naamaan olen jo pitkään käyttänyt la rosche poseyn yhtä tiettyä rasvaa, joka on toiminut mielestäni kiitettävästi. Sitä saa kuitenkin vain apteekista ja pienen tuubin hinta on n. 20 euroa. Opiskelijabudjettiin tämä on hieman liikaa! Vähän aikaa sitten seikkailtiin Tarjoustalossa ja tutkiskelin siellä eri kasvorasvoja. Päätin hankkia sekä yö- että päivävoiteen testaukseen ja löysinkin aivan mahtavat sellaiset heti kertaheitolla. Päivävoiteen ollessa alennuksessa hintaa näillä kaikilla oli yhteensä n. 20 euroa! Päivävoiteen ostaessa sai kaupanpäälle vielä silmänympärysvoiteen, enkä ymmärrä, miksen ole aiemmin hoksannut käyttää silmänympäryksiin muuta kuin tavallista rasvaa! Olen aina ollut huono laittamaan rahaa tällaisiin juttuihin, mutta nyt aion pitää ihoni kunnossa!

Ensimmäisen kuvan taustalla näkyy Garnierin BB-voide. Olen käyttänyt sitä nyt runsaan vuoden ja tykkään kyllä kovasti. Kuitenkaan se pelkästään ei riitä kosteuttamaan mun ihoa pävisin, niin oli pakko hankkia joku kunnon päivävoide. Ostamani päivä- ja silmänympärysvoide ovat Lumenen Bright now sarjaa. Ne sisältävät C vitamiinia ja niiden luvataan heleyttävän ihoa. Voide levittyy hyvin ja imeytyy hyvin ainakin omaan ihooni.





Yövoiteeksi nappasin Lorealin Triple active nightin. Tämä on koostumukseltaan hyvin samanlaista, vain hieman paksumpaa. Kummassakin voiteessa on mielestäni kauniit purkit ja molempien tuoksu miellyttää ainakin omaa nenääni. :D Plussaa näistä siis!



Onko teillä kokemusta kyseisistä tuotteista? Tai mitä tuotteita te suositte? Pistäkää vinkkejä tulemaan, jotta pääsen kokeilemaan jatkossa muitakin tuotteita! :)

Ihanaa lauantaipäivää kaikille! :)
-Henna

torstai 16. lokakuuta 2014

SYYSKUUN LEMPPARIT

Ajattelin itsekin kokeilla tällaista kuukauden lempparit -postausta, joita näkee joka toisessa blogissa aina kuun vaihtuessa. Jokaisella meillä on kuitenkin enemmän tai vähemmän eri juttuja mistä pidämme, niiiiin pakko munkin oli kokeilla!

  • Lemppari asu oli ehdottomasti perus mustat farkut, valkoinen siisti paita edistettynä mustaan nahkatakkiin ja matalakorkoisiin mustiin nilkkureihin. Syyskuussa käytin eniten Saksasta ostamaani mustaa laukkua. Punainen laukku on yhtä ihana, mutta se on mielestäni enemmän kesäinen ja sopii siksi paremmin kesäisempiin asuihin.



  • Kosmetiikkaosaston lempparit olivat ehdottomasti Babylippsin huulirasvat, Victoria's Secretin hajuvesi,



  • Syyskuun aikana aloin polttelemaan taas kynttilöitä. Ja mikäs sen ihanampaa kuin kääriytyä sohvalle peiton alle katselemaan telkkua ja sytyttää kaikki miljoona kynttilää!


Siinä oli ensimmäiseksi mieleen tulleet lempparit :) Nyt suuntaan pikapikaa nukkumaan, sillä huomenna olis viikon viimeinen harkkapäivä!
Öitä!

-Henna

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

WAZZUUUP?!

Takki Vila / Tpaita Forever 21 / Huivi Cubus / Farkut Bik Bok / Kengät Converse
Iltaa pitkästä aikaa! :) Piti tulla julkaisemaan vihdoin tuo syyskuun lempparit postaus, mutta muutama kuva uupuu ja huomasin, että kamerasta on akku loppu, joten koitan saada kuvat otettua huomenna!

No mitäs mulle kuuluu pienen tauon jälkeen sitten? Stressiä stressiä stressiä. Tuntuu, että koko syksy on painettu hommia ihan hulluna, eikä taukoa oo vielä näkyvissä. Sen näkee myös asukuvista, ei onnistu sitten millään! Jouluna sitten levätään, jos ehditään. Syyslomasta ei siis ole tietoakaan! Toinen harjoittelu alkoi maanantaina ja vaikka paikka ja ihmiset ovat ihania, niin oon todella väsynyt päivien jälkeen, sillä kaikki on niin uutta ja haastavaa. Mutta eiköhän ensimmäisen viikon jälkeen helpota :) Käytännön työ on kyllä niin paljon mukavaa kuin teorian kuuntelu luennoilla! 

Kaiken koulurumban lisäksi mun elämässä ei ole meneillään mitään kummallista. Olen syksyn aikana nauttinut omista hetkistä sohvan nurkassa kynttilöiden, viltin ja kuuman kaakaon kera entistä enemmän. Huomaan tarvitsevani sitä aikaa nykyään paljon ja oon todellinen kotihiiri. :) Oon myös nauttinut syksyn väreistä ja ylipäänsä syksystä enemmän kuin varmaan ikinä. Ihanaa kun saa pukea päälle lämmintä ja ulkoilla raikkaassa ilmassa. Väriloistoakin on vielä hieman jäljellä, ihanaa!


 Käytiin reilu viikko sitten Ruissalossa kuvailemassa. Halusin kuvaamaan ihania värikkäitä puita, mutta eksyttiinkin tällaiseen paikkaan merenrantaan, joten kuvien teema hieman muuttui. Aluksi en pitänyt kuvista, joissa oma pärstä on näkyvillä, mutta oon huomannut lähiaikoina, että kun annan kuvien hetken aikaan vaan olla koneella, niin alan katselemaan niitä ihan eri silmillä. Nyt kehtasin julkasta jopa näin monta! Käykö teille koskaan näin? :D







Huomenna tosiaan syyskuun lemppareita esittelyssä ja muutama muukin idea ois korvan takana joita vois toteutella lähiaikoina :) Pysykäähän kuulolla!

-Henna

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

I'M NOT SORRY FOR BEING ME


Pohdin tässä muutama päivä sitten niinkin syvällistä juttua, kuin itsetunto. Mietiskelin, että mikä kaikki vaikuttaakaan omaan itsetuntoon ja miten oma itsetuntoni on kehittynyt vuosien varrella. Pohdiskelut alkoi katsottuani jenkkien suurinta pudottajaa. Siinähän kilpailijat kertovat tarinoitaan, miten ovat hävenneet jopa niin paljon, että ei pysty omalle perheellekkään olemaan oma aito itsensä.

Olen pienenä ollut mielestäni tosi ujo, vaikkakin sosiaalinen. Ujouden piirteitä löytyy musta vielä tänäkin päivänä paljon, mutta koen pystyväni hallitsemaan erilaisia tilanteita nykyään paremmin kuin ennen. Kun kerron ihmisille olevani oikeasti melko ujo, saan vastaukseksi hämmästyneitä katseita. Ujous koskeekin vain tiettyjä tilanteita, eikä niitä tilanteita tule vastaan joka päivä.


Teininä mulla oli paljon kavereita ja olin paljon äänessä, mutta koin itseni jotenkin rumaksi, sillä mulla on ollut paha akne. Inhosin pitkään omaa naamaani, enkä osannut olla sujut asian kanssa. Monena iltana kysyin äidiltänikin, miksi olen näin ruma. Näppyläni eivät vaivanneet koskaan ketään muuta, tai ainakaan kukaan ei niistä sanonut mitään ääneen. Luulen, että inhotus oli vain omassa päässäni. Olin myös varma, etten tule ikinä löytämään itselleni poikaystävää, sillä näytin mielestäni niin kamalalta, ettei kukaan halua olla kanssani. Toisin kävi ;)


Lukioikäisenä sain vahvimman lääkekuurin, mitä akneen on tarjolla ja vuodessa näppylät katosivat kuin tuhka tuuleen. Sen myötä pystyin rakentamaan itselleni vahvempaa itsetuntoa, enkä ajatellut enää yhtään niin paljon mitä muut minusta ajattelee. Tiedän, että ei olisi pitänyt aikaisemminkaan, mutta kaikki sen tietää, että jos ei ole sinut itsensä kanssa, näiltä ajatuksilta ei voi välttyä.


Lukion jälkeen lähdin Saksaan vuodeksi aupairiksi. Lähdin matkaan avoimin mielin (ilman finnejä). Hehe. Kasvoin vuoden aikana mielestäni henkisesti todella paljon, sillä asioista oli huolehdittava itse ja uusia kavereita oli löydettävä, jotta vuodesta tulisi paras mahdollinen. Takaisin tullessa koin olevani enemmän ulospäinsuuntautunut ja itsevarmempi kuin ikinä. Vuosi ulkomailla sai minut niin sanotusti puhkeamaan kukkaan.


Tietysti ikäkin vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen, ja nykyään osaankin ajatella asioita paljon kypsemmin, eikä koulustressin takia puhjenneet pari näppyä saa mua enää vajoamaan maanrakoon. Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä. Siksi haluankin kannustaa niitä, jotka ovat epävarmoja omasta ulkonäöstään ja eivät uskalla sen takia olla omia itsejään. Tiedän kokemuksesta, että ei sitä päivässä opi itseään rakastamaan, mutta pienin askelin hyvää tulee. Olkaa rohkeasti juuri sitä mitä olette! Jokainen on mahtava juuri sellaisenaan kuin on <3

Tekstikuvat weheartit.comista


 Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!
-Henna